PÄIVÄTORKKUJA

27.07.2015


Olen kai monesti täälläkin jo kertonut, miten en ole koskaan oikein ollut Nukkumatin hiekoitusalueella.
Välillä uni ei tule millään, joskus helpommin, mutta melkein koskaan en tunne sellaista väsymystä että meinaisin väkisin nukahtaa. Siksipä viime päivät (mistä lie matalapaineesta johtuu), olen melkein nauttinut siitä miten koko ajan olen ihan kuukahtamaisillani. Siitä kun silmät menevät väkisin kiinni ja nukahtaa sekunnissa.


Harvinaiset pakkotorkut on vahingossa otettu sohvalla jo muutamaan otteeseen. Vaihdettu lauantain ravintolaillallinen kotisohvaan ja kebabateriaan, koska olisi ollut mahdotonta pysyä hereillä ravintolassa, käydä kaupassa tai edes pidellä haarukkaa kädessä.
Ennenkuulumatonta ruokafeidausta, nukkumista ja perusarkea siis vain täällä. Mitäs siellä?

 



            Takki Lindex // Paita Zara // Hame Zara // Kengät Nike Air Max*(similar) // Laukku Celine // Aurinkolasit RayBan 2180*(similar)

                                                                                Kuvat: Kira Kosonen



       

                                                                            Postaus sisältää mainoslinkkejä*

Menneisyyden heinäkuut

26.07.2015


Sanoin, että sade ei haittaa, mutta eksyinpä kuitenkin tässä kuunnellessani tuota pisaroiden ropinaa hieman muistelemaan viime vuoden heinäkuuta.
(Parin klikin päässä kun täällä on nuo menneisyyden heinäkuut ja pakko myöntää, että hieman aurinkoisemmalta näytti meininki silloin).

 

Muistan miten Summer Up festareilla ei tarvinnut takkia edes aamuyöllä. Miten Saaran kanssa hypittiin suihkulähteessä koska oli niin kuuma. Hangossa käytiin pikkureissulla, otettiin aurinkoa ja asuttiin hotellikontissa kallioilla. Tehtiin roadtrip Sierravuoreen, missä katsottiin auringonnousu aamuyönä korkealta kalliolta ja lähestulkoon vain asuttiin kaikilla mahdollisilla terasseilla aamusta iltaan.

 

Kävin vakoilemassa myös 2013, 2012 ja 2011 heinäkuisia kuvia. Kyllä sielläkin vilahteli uimastadikka, rannat, bikinit, shortsit, yölliset juoksut kastelijoiden alla, terassikelit ja iltauinnit järvenrannoilla.

 


Eli nyt myönnän - sade ehkä haittaa jo hieman enemmän, mutta ei vieläkään paljon. Eipähän ainakaan vielä ole tarvinnut ostaa kolmea supertuuletinta pitämään tätä supervaloisaa asuntoa viileänä. Salillakin on käyty kun ei mene voimat auringossa, banaanikärpäsiä ei ole näkynyt mailla halmeilla ja rahaa on säästynyt kun ei olla notkuttu siellä terasseilla.

Että hei hei vain heinäkuu, helteitä tuskin saadaan enää vikalle viikolle, mutta jos osaisin ennustaa säätä vaikka noista vesipisaroista ja citysammakoista, ennustaisin, että nähdään rannalla joskus syyskuussa.

Ihan ryövärintyttärenä

24.07.2015


Miten olisi vähän väriä vaatekaappiin, käynti kampaajalle, tai edes korkkarit joskus jalkaan? Ja missä on kaikki rusketus?


Onko ajatus huolettomasta kesästä iskostunut vähän liiankin jykevästi takaraivooni? Toissapäivänä jopa harjasin hieman puolivitsillä hiuksiani haarukalla, ja kun kysyin Aleksilta mistä elokuvasta kohtaus on, veikattiin sieltä suunnalta heti, että istuisin täydellisesti Ronja Ryövärintytär rooliin. 

Jaahas, ei minusta sitten kai ole tämänkään kesän Disneyprinsessaksi.
Toisaalta kai sekin on ihan ok. Sillä välin kun etsin sisäistä Arieliani, viihdyn ihan hyvin vielä hetken kuvitteellisessa Matiaksenmetsässä ryövärintyttärenä lenkkareissakin.

 

                         Lippis Rotsiauki // Paita Adidas // Mekko BikBok // Lenkkarit Nike // Aurinkolasit RayBan

                                                                                     Kuvat: Kira Kosonen

Mitä minulle kuuluu?

22.07.2015


Aika pitkään olen jaaritellut hameenhelmoista ja mummoloista, vaikka saanutkin jo kauan teiltä sellaisia viboja, että olette ehkä hieman pihalla tämän blogin ailahtelevasta kirjoittajasta.


Haahuillessani tänään taas kirjakaupassa, havahduin siihen, että olen aivan hemmetin hyvällä tuulella.
Mikä ihmeen itsetutkiskelun paikka on Suomalainen kirjakauppa? Siellä hyllyjen välissä jostain syystä kuitenkin mietin tuota otsikon kysymystä itsekseni ja tajusin, että minulla on ollut jo pidempään kaikki enemmän kuin hyvin.


Viime päivinä olen tiennyt sen mm siitä että:
Fiilistelen puoli tuntia Ruohonjuuren uutta vanukasvälipalaa. 
Siitä kun jää sinne kirjakauppaan hivelemään kirjoja tunniksi, vaikka auto on maan alla kalliissa parkissa ja mittari raksuttamassa.
Siitä että tekisi mieli tuhlata kaikki rahat keittokirjoihin. Rahat mitä ei juuri nyt olisi ylimääräistä tuhlattavana, mutta sekään ei jostain syystä haittaa.
Siitä kun ei pääse yli ajatuksesta miten ihana olisi ripustaa riippukeinu sisälle asuntoon ja täyttää se tyynyillä.
Ehkä myös siitä, että kuuntelee täysiä Rollareitten – Beast of burden –biisiä kuulokkeilla Stockmannilla eikä voi olla tanssahtelematta ja laulamatta ääneen mukana.
Siitä kun sade ei haittaa, ja ehkä eniten siitä, kun ei malta mennä nukkumaan koska ei jaksaisi odottaa huomista.

 


Taidan olla hitaasti ja tasaisen varmasti lainehtinut taas kohti sitä mielenrauhaa, mitä karkasin Afrikkaankin huhtikuussa etsimään. Rehellisesti sanottuna taisin silloin olla reilu pari kuukautta ihan hukassa. Todella ärsyttävää ihmiselle, joka ei koskaan melkeinpä edes hukkaa niitä sukkia, mutta yhtäkkiä hukkaakin koko päänsä.


Muistan kun oli sellainen olo, kun olisi ollut riidoissa itsensä kanssa. Hakkasi vain päätä seinään ja huusi itsellensä, että samperi mikä suakin vaivaa, miksi et innostu mistään, mikä maailmanloppu nyt muka on kun se ei oikeasti ole lähelläkään? Miten turhauttavaa tavallaan olla allapäin ilman syytä, hämillään jostain elämänmuutoksista, mitkä itse niin kovin paljon halusi muuttaa. Vielä kun on aina ollut muka niin hyvä tsemppaamaan itsensä ylös ihan mistä tahansa kuopista ja olemaan ihan fiiliksissä pienimmistäkin asioista.


 

Nyt jälkikäteen kun katselee taaksepäin tuntuu tuo ajanjakso tietenkin ihan naurettavalta, mutta tavallaan kuitenkin aika tarpeelliselta.
Onko outoa sanoa, että on niin virkistävää välillä kompuroida omiin jalkoihinsa, jotta se sujuva juoksu tuntuisi sen jälkeen taas niin samperin vapauttavalta?

 

  

MUMMON OPPEJA

20.07.2015


Nappimummi on äitini äiti. Tomera täti Jämsän taajamasta Hallista joka aikoinaan piti Hallin keskustassa vaatekauppaa, missä vaaterekkien seassa oltiin piilosta siskon kanssa ja takahuoneessa mussutettiin raparperipullaa.
Mummin kotona järvenrannalla oli aina laatikoittain nappeja. ihan kaikenlaista sorttia. Pientä ja isoa, kultaista ja samettista. Pienestä pitäen niitä oli kiva lajitella ja mistä muustakaan mummi sai lempinimensä kuin noista napeista. 

Viime viikonloppuna Nappari sitten täytti kunnialliset 80-vuotta. Melkein koko suku oli paikalla yllätysjuhlissa, missä nostettiin lippukin tankoon, hoilattiin yhteislauluja ja syötiin karjalanpaistia.

Tuumin siinä hetken kun tuijottelin tätä musisointia, että minnes puskaan ne minun laulutaidot ovat jääneet? Tuntui kuin miltei jokainen suvusta taittoi virret, kosketinsoittimet ja kitarat. Siellä hoilattiin nuotilleen niin monia lauluja, mutta minä en osannut edes sanoja.

No, tasan ei mene nallekarkit kaikilla ja ainahan sitä voi koittaa jälkikäteen oppia. Laululahjoja ei nyt ehkä voi taikoa, mutta miten olisi kitara? Olen miettinyt tätä hartaasti jo aiemminkin – kyllä, tahdon ehdottomasti kitaratunteja!

 


Siinä samalla sitten kun pohdin uusia oppeja, muisteltiin myös niitä vanhoja kullanarvoisia oppeja, niitä mitä vain mummot osaavat enää jaella.

Nappimummilta opittiin mm:

- Miten vastataan oikeaoppisesti puhelimeen. Haloo ei kelpaa.
- Kädet pestään aina kun tullaan pihalta sisälle. Tapettiin voi tulla sormenjälkiä!
- Vessapaperirullasta riittää vain yksi arkki paperia. Kaksi on jo silkkaa tuhlaamista!
- Meikkiä ei saa käyttää liikaa, muuten näyttää ihan sotamaalaukselta koko naama.
- Rahaa pitää aina säästää.
- Ja mieluiten kaikkea muutakin. Esim. Tyhjiä jugurttipurkkeja ja voirasioita. Mitään ei heitetä pois, koska eihän sitä koskaan tiedä milloin niitä voi tarvita!

 

Myönnän, että kuuliaasti en ole noudattanut ihan näistä jokaista, mutta kiitos ja kumarrus käytöstapaopeista ja elämänviisauksista. 

 


Sukujuhlista ja viisaimpien joukosta luikittiin sitten vielä me kolme sisarusta serkkupoikien kanssa Hallin paikalliseen baariin. Hyvä idea isosiskolta, joka sinnikkäästi jaksoi koko konkkoronkan sinne raahata. Varmaan ensimmäinen kerta kun istuttiin kunnolla saman pöydän ääreen ja siinähän riitti juttua Kanada-seikkailuista Tinderin toimivuuteen ja kaikkeen muuhun siltä väliltä.
Aika hauska ilta. 

 

P.s Terveiset lukijalle, joka Snapchatissa kertoi olevansa Hallista kotoisin. On se kiva paikka :)

Mökkiviikonloppu ilman akkua

19.07.2015


Pahoittelut pienestä blogihiljaisuudesta. Pakkasin laukut torstaina pitkää mökkiviikonloppua varten, mutta jätin tietokoneen laturin tukevasti kiinni olohuoneen pistorasiaan.

Se oli vahinko, mutta osoittautui lopulta ihan kivaksi sellaiseksi. Tietokone meni nukkumaan nimittäin jo varhain perjantaiaamuna jättäen tämän tytön pällistelemään jotain ihan muuta kuin sitä koneen ruutua. Järvimaisema, auringonlaskut kaislikossa, illalliset laiturilla ja sadepisarat ikkunoissa ja eilen vielä sukujuhlat Jämsässä. Aika nopeasti unohtui huoli pitkittyneestä postaustauosta (vaikkakin yritin selvästi paikata sitä hiljaisuutta muissa somekanavoissa). Snapchatissa ainakin pestiin perunoita hiekalla, yllätettiin mummi 80-vuotis syntymäpäivillä ja pohdittiin Hallin paikallista pubia. Jep, edelleen koukussa tähän melko uuteen kummituslogoiseen sovellukseen puhelimessa.

 


Nyt tietokone on latauksessa ja niin taidan olla minäkin tämän illan. Leffan katselua sohvalta ja kanasalaatti tulossa. Ihanaa sunnuntaita :)

 

Heinäkuu ei ole housuille

16.07.2015


Polvet peittävä mekko, pitkä neule, nahkatakki ja lenkkarit. Vastaavissa vaatteissa olen viilettänyt varmaan jo kuukauden. Heinäkuu ei ole vielä tähän mennessä antanut kovinkaan paljon aihetta hellemekoille, mutta en suostu käyttämään housujakaan.
Heinäkuu ei ihan oikeasti ole housuja varten.



                                     Takki Zara // Mekko GinaTricot // Aurinkolasit RayBan // Kengät Vans
                                                                                   Kuvat: Kira Kosonen

Jättärin porrastreeni

14.07.2015


Sen siitä saa kun asuu täällä lättänässä Suomen eteläosassa ja haluaisi kivuta iltatreeniksi portaita ulkona. Helsingin korkein kohta Malminkartanonhuippu/täyttömäki/jätemäki/jättäri -mikälie on tupaten täynnä porukkaa mitä muutkin haluavat kivuta. Hetken tuntui kuin se olisi ainut porrasmäki koko maailmassa.


Ei siinä ettäkö se tosin haittaisi. Portailla oli hauska meininki, kunnon energia ja kaikenlaista kipittäjää lapsista eläkeläisiin. Osa hyppi portaita, toiset juoksi, jotkut jopa kävelivät kottikärryin portaita käsillä kaverin kannatellessa jalkoja. Jonkin verran siinä sai väistellä ettei tippunut pusikkoon, mutta sekin toi vain hauskaa lisähaastetta.

 


426 porrasta siinä saa kipitellä kunnes ollaan huipulla. Ylhäällä on kiva hetken tuijotella maisemia, kunnes juostaan takaisin alas hiekkamäkeä ja aloitetaan portaat alusta.

 

Hyvä meininki, kivat maisemat ja takuuvarma pakaratreeni. Suosittelen ehdottomasti, jos joku ei ole vielä näitä portaita päässyt pomppimaan :)

Our Bloggers

main_bootcamplogo_box img VIDEOT

main_BLlogo_box img VIDEOT

MITÄ MIELTÄ
OLET HEINÄKUUN
COSMOPOLITAN
LEHDESTÄ?

TAKE A SNEAK PEEK! ELOKUUN LEHTI

FOLLOW ME

Kaikki
matka-
juttuni

My Facebook

Our Bloggers