Lentokenttiä & sillisalaatteja

26.03.2015


Tämä alkaa kuulostaa jo hassulta, mutta ehdin tässä välissä pyörähtää vielä uudelleen Köpiksessä.

Olin siellä koko eilisen päivän vierailemassa Tommy Hilfigerin pressipäivillä ja miltei 18 tuntinen päivä siitä tulikin. Oli todella ihana ja mielenkiintoinen visiitti, mutta oli silti ihanaa lentää myös illaksi jo kotiin ja herätä nyt aamulla omasta sängystä :)

Olenko ainut josta tuntuu, että tämä blogi on kyllä nyt yksi sekatavarakauppa, missä syödään sillisalaattia? Tarkoitukseni ei tosiaan ole hämmentää, vaikka elämänmuutoksia, muuttoja, pressimatkoja ja jotain perus hippohiihtojakin tässä kaikessa samassa rytäkässä tänne nyt sateleekin paljon.

Onneksi tahti tästä hieman rauhoittuu. Suurimmat muutokset on käsitelty, pressimatkat matkattu ja kaikki tomu laskeutuu hetkeksi uusille lankkulattioilleni. Minäkin taidan istahtaa siihen lattialle nyt. Avata telkkarin, keittää kupin teetä ja myös olla ihan hetken vain.

 

 

Viikonloppuna luvassa vielä kunnon Köpispläjäys, mutta sitten palataan perusjuttuihin.
Mitä ne muuten on ne perusjutut mitä täällä eniten haluatte nähdä?
Reseptejä, asuja, perus höpinöitä? Videoita? 
Postaustoiveita?

Kertokaa ihmeessä, nyt nimittäin tuntuu siltä, että minulla on kaikki aika ja into panostaa kunnolla :)

 

 

 

 

             Takki BikBok // Paita GinaTricot // Housut BikBok // Kengät Acne // Hattu River Island // Laukku Chanel (&Samsonite)
                                                                                                Kuvat: Kira Kosonen 

MUUTTO

25.03.2015


Olen vähän sellainen ihminen, että muutoksien edessä en jää odottelemaan asioiden tapahtuvan itsestään. Sisältäni kuoriutuu aina jokin ylitoimelias Toivola ja haluan laittaa asiat mahdollisimman nopeasti järjestykseen.

Näin kävi tälläkin kertaa. Tiesin heti, että haluan muuttaa uuteen asuntoon ja halusin hoitaa asian pois alta mahdollisimman pian.


Kävin muutamassa näytössä ja päivystin asuntoja ahkeraan netissä, vaikka aluksi koko touhu kieltämättä tuntui ylivoimaiselta. Niissä asuntonäytöissä missä kävin, oli ihmisiä kuin sunnuntaimarkkinoilla. Siitä on aikaa kun viimeksi olen hakenut vuokra-asuntoa, enkä tiennyt että kilpailu on näin kovaa. Kaikilla hakijoilla kansioissa valmiina tulostettuna kaikki CV:stä suosituksiin ja palkkakuitteihin. Jopa klemmarilla oma kuva siinä pinon päällä. Jokainen yritti tietysti vuorollaan tehdä vaikutuksen välittäjään ja tuntui ihan kuin olisin asuntonäytön sijaan pyllähtänyt johonkin unelmien poikamies sarjan kuvauksiin, missä pitää tähän yhteen henkilöön tehdä heti lähtemätön vaikutus. Huh, ja vaikka olisin toki voinut koittaa olla vähän enemmän päällekäyvä ja valmistautua paremmin, tuli ihan rehellisesti sellainen olo että haluan vain käpertyä yksin johonkin nurkkaan.

 

Muutama ihan kiva asunto menikin ohi, mutta lopulta olen siitä todella tyytyväinen. En osannut edes aavistaa, että täydellinen asunto minulle odottaa ihan nurkan takana. Löysin sen erään asuntovälitysfirman sivuilta ja tiesin heti että tämä minun on pakko saada. Kauhukseni vain huomasin, että näyttö oli ollut juuri edellisenä päivänä, mutta yrittänyttä ei laiteta, joten soittelin välittäjälle perään ja selitin ummet ja lammet siitä miten minun on saatava juuri tämä asunto.


Ja lopulta minä sain sen! En tiedä millä tuurilla, päättäväisyydellä vai onnekkaiden sattumusten summilla, mutta se paras vaihtoehto kaikista katsomista asunnoistani on nyt uusi kotini.

 

 

Ja täällä minä nyt tätäkin kirjoittelen, uudessa hieman keskeneräisessä asunnossani, mutta asunnossa mikä tuntui heti ensimmäisenä yönä omalta, turvalliselta ja kotoisalta.


Kuinka kummallista on, että minä maailman pahin aamutorkkuja herään täällä aina ennen herätyskelloani? Välillä jopa vähän liiankin aikaisin, en kai vain malta nukkua! Olen kai liian innoissani, haluaisin vain koko ajan laittaa paikkoja ja fiilistellä uutta kotia.

VIIMEINEN PÄIVÄ

24.03.2015


Aikaa äänestää Aussie Academy videoita.
Äänestyssivulle pääset TÄÄLTÄ.


Halusin laittaa tämän oman Cape Town videon vielä tänne blogiin, jotta se löytyy sitten muiden reissuvideoiden kanssa tagin #videot alta :)


P.s Haluaisin kyllä nyt niin olla tuolla Afrikassa Saaran luona!

Miten treenit ovat sujuneet?

23.03.2015


No ei kovin hyvin.

Muistattekin varmaan kun kerroin aloittaneeni treenaamaan Kayla Itsenesin ohjelman mukaan? Pientä alkuhäslinkiä lukuun ottamatta homma lähti kuin lähtikin luistamaan, tai pikemminkin hyppelemään ja kyykkäämään oikein kunnolla, mutta 8 viikon ahkeroinnin jälkeen tämä treenikärpänen lensi Etelä-Afrikkaan ja sinnehän ei mitään Kaylan treeniohjelmia otettu mukaan, vaikka se virtuaalisena versiona tässä koneessa olisi ollutkin. Olin lomalla ja lomalla tykkään vain käydä lenkillä, tai koittaa vaikka surffata. Kyykkyhyppelyt on aina kuulunut enemmän kotisalille.


Kotisalilleni päästyäni koitinkin palata kyykkyhyppelyiden pariin, mutta en päässyt enää samaan vauhtiin. Huomasin fuskaavani Kaylan ohjelmassa, vaikka edelleen sitä noudatinkin. Tein liikkeitä ilman aikarajaa, ihan rauhassa ja hissukseen. Kävin salilla harvemmin ja välillä en ollenkaan. Ei ollut fiilistä, en halunnut pakottaa.


Olen niin kausiluontainen fiilistreenaaja. On joogakausia, sulkapallokausia, uintikausia, lenkki - ja salikausia. Ahkeria –ja hiljaisia kausia. En oikein itsekään välillä tiedä missä mennään.

 


Mutta, mites nyt? Nyt kun kevät alkaa tehdä tuloaan, lenkkipolut houkuttelevat enemmän kuin koskaan. (Paitsi tänään). Raikas ilma, kirkas aurinko saattaa pilkahtaa ja ilmassa leijuu kevään tuoksu. Juuri sitä olin kaivannut. Lenkkipolkujani. Ei ihme että sali ja sama treeniohjelma puudutti, en saa pidettyä mielenkiintoa yllä kun tarvitsen vaihtelua.
Kaylan treenejä jatkan edelleen, mutta olen saanut niihin paljon enemmän puhtia käymällä virkistävillä lenkeillä siinä välissä.

 

Treenikärpäsen paluu tuli sopivaan aikaan. MyCosmon bootcamp on lähtenyt taas käyntiin ja ammennan sieltä vain lisää intoa. Koko sivu pullollaan erilaisia treenivinkkejä ja terveellistä ruokavaliota. Tsemppausta ja hyvää fiilistä. Suosittelen kaikille selailemaan näitä juttuja läpi ja saamaan treenienergiaa, asettamaan tavoitteita. Kevät on siihen parasta aikaa.

 

Oma tavoitteeni vielä 5 viikkoa kestävän bootcampin aikana on juosta vähintään kaksi lenkkiä viikossa ja tehdä se Kaylan treeniohjelma tunnollisesti loppuun! 

Pidän teidät ajan tasalla :)

Eclipse Art & Fearless Black

22.03.2015


Meinasin laittaa tämän postauksen otsikoksi että Sebbe on ihan auringonpimennys päissään, mutta jänistin, vaikka niinhän se vähän olikin.

Sebastian tiimille oltiin annettu täysin vapaat kädet tämän näytöksen kanssa ja se olikin rakennettu auringonpimennys teeman ympärille. Hiustaideteokset olivat uskomattomia – ne olivat kaikki tehty oikeasti hiuksista. Hiuksista mitä oltiin työstetty useita päiviä, jotta niistä saatiin erilaisia materiaaleja muistuttavia hiuslevyjä ja nauhoja. Lavalla näkyi paljon erilaisia tekstuureja, kerroksia, leikkauksia, kehikoita ja päähineitä, mitkä näyttivät miltei enemmän futuristisilta 3D viritelmiltä kun hiuksilta. Olimme onneksi päässeet ennen näytöstä kiertämään takahuoneessa, näimme ja kuulimme miten näitä hiuksia oltiin työstetty, pääsimme jopa kokeilemaan niitä, joten uskottava se oli. Ne oli oikeaa hiusta.

 

Auringonpimennys teema tuli selkeästi esille lavalla. Kaikki mallit oltiin maalattu kauttaaltaan mustiksi. Mustine piilolinsseineen kaikkineen huomio todella kohdistui itse hiuksiin. Platinanvaaleat tukat mustien hahmojen päässä ja ne hiustaideteokset saivat aikaan aikamoisen taideshown. Oli todella mielenkiintoista se nähdä ja koko viikonloppu on muutenkin ollut hieno ja erilainen kokemus. Täällä on meidän kanssa ollut vielä mielettömän mielenkiintoisia ihmisiä. Niitä tapauksia kenen kanssa voi oikeasti uppoutua juttelemaan useiksi tunneiksi aikalailla kaikesta.
Antoisia juttutuokioita, erilaisia ihmisiä ja paljon inspiraatioita. Rakastan sitä.

 


Viikonlopun auringonpimennys teeman lisäksi pukukoodi on ollut molempina päivinä Fearless black. Ja vaikka vaatekaappini pursuaa mustaa ja paljon sellaista mitä tuo dresscode voisi sisältää, olin ennen tänne lähtöä silti tyypillisen vaateongelman edessä. Mikään ei tuntunut sopivalta vaihtoehdolta, mikään ei tuntunut tarpeeksi.. pelottomalta. Lopulta käännytin Spaltin Showroomin puoleen ja sain lainaksi tämän Dieselin mekon, mikä mielestäni miltei huutaa tuota pukukoodia. Vetoketjuja, yksityiskohtia, istuvaa kangasta. Selkeä, mutta silti erilainen.

 

 


                                                                       
                                                                     Henkilökuvat: Kira Kosonen 
           (Parempia näytöskuvia myös Kiran blogissa, oma linssini ei valitettavasti toiminut kovin hyvin näytösvaloissa)

                                                                  *Pressimatkan tarjosi Sebastian

Thank you from Copenhagen

21.03.2015


Tiedättekö, luin teidän edelliseen postaukseen jättämiänne kommentteja aika tippa linssissä ja tulin niistä kyllä niin mielettömän iloiseksi.

Se että otatte aikaa jättää vilpittömästi vain ihanat tsempit, on mielestäni niin kaunis teko ihmiseltä. Arvostan niitä enemmän kuin uskottekaan. Ihan jokaista kommenttia.

 

Mutta, nyt tosiaan katse kohti uusia polkuja, olen innoissani kaikesta tulevasta! Loppukuu on ihanan kiireinen ja kirjoittelen tälläkin hetkellä Köpiksestä.
Lennettiin tänne eilen Sebastianin Eclipse Art –tapahtumaan Kiran kanssa ja meillä onkin miltei koko viikonloppu aikaa täällä hieman sateisessa Kööpenhaminassa seikkailla!

 


Eilinen meni täällä nopeasti, käveltiin hetki kolmistaan Kiran ja Kiran kampaajan Teemun kanssa kaupungilla, missä syötiin muuten niin paha lounas, että oikein nauratti miten onnistuttiinkin menemään siihen ehkä pahimpaan turistiravintolaan. Jäi sen verran huono maku suuhun, että päätettiin korjata tilanne syömällä toinen lounas sitten siihen heti perään. Sticks'n'Sushin sushilounas pelasti kuin pelastikin tilanteen ja kaiken kruunasi mieletön jälkiruokaboksi. Onnellinen kolmikko sieltä vyörysi takaisin hotelliin mahat tuplatäynnä ja valmiina valmistautumaan illan ohjelmaa varten. Paljon hiusjuttuja, uusia ihmisiä, lisää ruokaa, avajaisjuhlia ja kampauksia. Näistä lisää myöhemmin, koska nyt pitää alkaa valmistautumaan taas reissun päätapahtumaa varten :)

 

 

 

                                                                                   
                                                                              *Pressimatkan tarjosi Sebastian

ERO

19.03.2015


Tämä postaus tulee monille teistä varmasti jostain ihan virtuaalisista puskista, mutta täällä ruudun toisella puolen sitä ollaan jo käsitelty pidemmän aikaa. Tämä on myös ehkä vaikein teksti koskaan kirjoittaa, mutta kuinka paljon herättäisi kysymyksiä jos jättäisin kokonaan kirjoittamatta? Ei näistä asioista ole ollenkaan helppo täällä julkisesti huudella. Olla ihan avonaisena romaanina tässä kaikkien pällisteltävänä. Varsinkaan sellaisen romaanin, minkä ensimmäinen painos ei saanutkaan romanttisen onnellista loppua, mutta hitot siitä, tämä onkin hullunkurisen herra Elämän käsikirjoittama, ja kaikkihan sen tietää, että sen juonikäänteitä ei ikinä oikein voi arvailla.

Jos jotain kuitenkin haluan vielä tehdä, niin lopettaa tämän tarinan viimeisen kappaleen kertomalla kuinka paljon silti arvostan Lauria.

Se ihana ihminen joka on vaikuttanut elämääni eniten. Tuonut niin paljon hyviä asioita, opettanut, kannustanut. Ollut tukena ja turvana. Nostanut ylös ja kasannut kokoon kuin jonkun rikkinäisen pelottavan posliininuken.
Ihminen joka on saanut minut puhkeamaan täysin kukkaan. Niin älyttömän tärkeä.


Ja silti on aika sano hyvästit. Ei lopullisesti tietenkään, mutta sanoa hei hei poikaystävänä ja tyttöystävänä, ja sanoa hei hyvinä ystävinä.

 

 

Onhan se hassua. Olla nyt yksin, mutta tuntuu ettei mikään pelota nyt yhtään.
Lauri oli ensimmäinen poikaystäväni ja ehdimme seurustella miltei 6 vuotta, olen kasvanut tuona aikana niin paljon ja voin täysin käsi sydämellä sanoa, että meidän seurusteluvuodet ovat olleet tähän asti elämäni onnellisemmat vuodet, mutta jossain vaiheessa mekin muututtiin.

Oltiinhan me edelleen onnellisia. Ei meillä ollut isoja riitoja, ei draamaa, ei ongelmia. Elimme huumorintäytteistä ja rentoa arkea, mutta silti kasvoimme vain erillemme.
Mikä klisee. No, nyt vihdoinkin tiedän mitä tuokin lause tarkoittaa!
En ole koskaan edes pitänyt siitä lauseesta.


Loppupeleissä koko eroa on niin vaikea selittää koska sille ei ollut ”kunnon” syytä, mutta eihän kaikkea edes tarvitse aina järjellä selittää? Miksi pitäisi. En edes tiedä kohtaavatko polkumme joskus uudestaan. Mikä on lopullista ja mikä ei, mutta tiedän että molemmille on juuri nyt se oikea aika katsoa hieman pois tältä polulta. Kokea ja nähdä, kompastua ja nousta. Me molemmat haluamme näitä samoja asioita. Samoja, mutta erikseen :)

 

Tiedän että ymmärrätte.

elämä on muutakin kuin pelkkiä...

18.03.2015


Olen kyllä ongelmatapaus-magneetti mitä tulee pankissa asioimiseen. Aina on takuuvarmaa viihdettä, tai jännitystä luvassa kun asioi Nordeassa!


Muistatteko vielä politiikkajuopot? Nehän nyt oli ihan mukavia setiä eikä minua haittaa muutama sananen siinä odotellessa vaikka siitä maaseutupolitiikasta vaihtaa (mistä en muuten tiedä mitään), mutta tämän uusimman tapauksen kanssa olisi ollut kyllä vaikea löytää sanoja, nimittäin tämä herra puhui avaruuskieltä!

 


Istuskelin siinä kaikessa rauhassa lukemassa tätä Kiran katumuoti Elle –palstaa ja tuijottelemassa omaa naamaani, kun huomioni jotenkin kiinnittyi n. kolmekymppiseen mieheen, joka oli pukeutunut poikkeuksellisen siististi. Mietiskelin siinä niinkin syvällisiä, kuin että onkohan tuo puku mittatilaustyönä tehty vai mitä ihmettä, kun istuu niin hemmetin hyvin tuolle miehelle, kunnes yhtäkkiä mies kääntyy minuun päin, tuijottaa vihaisesti ja alkaa juoksuaskelin ravata siinä penkkini vieressä huutaen pitkiä avaruussanoja!
"Uunghaaaa, giiiiii, yyyy deeerrr khaaa tsi tso mbhaaa graaaah"!! 

Kyllä siinä lensi Ellet lattialle ja sydänkin vielä kurkkuun, kun niin pääsi pukumies yllättämään!

Hetken jopa luulin, että se osasi lukea ajatuksiani ja loukkaantui pinnallisista ajatuksistani ja päätti näyttää koko kansalle, että elämä on muutakin kuin pelkkiä mittatilauspukuja ja pankkiasioita.

 

Lopulta sekoilu vain yltyi ja koko pankkikansa meni hetkeksi ihan neuvottomaan tilaan. Kukaan ei uskaltanut puhua tai liikkua, koska jännistä avaruussanoista huolimatta mies osasi esittää asiansa (mikä ikinä se olikaan) harvinaisen uhkaavasti. Silmissä hullunkiilto vain ja mausteena oudon aggressiiviset eleet. Ravaamisen lisäksi oli tullut vielä kyykkyaskeleet ja huitominen mukaan, sekä povarista se miltei kokonaan juotu suomiviinapullo.


Vuoronumeroni kilahti taululle juuri h-hetkellä ja yritinkin nousta mahdollisimman huomaamattomasti pois penkiltäni, hivuttautuen seiniä pitkin tiskille – ihan kuin olisin keskellä pankkiryöstöä. Hyvä etten sentään lattioita pitkin ryöminyt!


Siinä sitten minun ollessani kiireinen sulautuman seinään, ehti vartija saapua jo paikalle ja pelastaa hämmentyneen pankkikansan päivän.

 


Kun tulin ulos pankista näin pukumiehen juoksentelevan holtittomasti keskellä ruuhkaisaa Mannerheimintietä autojen tööttäilen kilpaa ympärillä.

Tuli jotenkin kovin paha mieli. Teki mieli mennä sinne ja taluttaa mies pois autotieltä, mutta onneksi joku arjen sankari nuorukainen ehti ensin.


Ei siinä, että hän olisi onnistunut, nimittäin pukumies pinkaisi tätä auttavaa elettä täysiä karkuun vastaantulevien kaistalle.

           

 


                             Takki BikBok // Paita Tommy Hilfiger // Housut River Island  // Kengät Acne // Laukku Chanel

                                                                                              Kuvat: Kira Kosonen

Our Bloggers

main_BLlogo_box img VIDEOT

MITÄ MIELTÄ
OLET HUHTIKUUN
COSMOPOLITAN
LEHDESTÄ?

TAKE A SNEAK PEEK! HUHTIKUUN LEHTI

FOLLOW ME

Kaikki
matka-
juttuni

My Facebook

Our Bloggers