Breakfast like this

18.09.2014


Ensimmäinen aamu valkeni täällä pienen sadekuuron saattelemana, mutta sadepilvet katosivat maisemista ennen kuin ehdimme edes aloittaa aloittamaan aamiaista ja siitä lähtien taivas on pysynyt melko poutaisena ja aurinko porottanut taivaalta kuumana.

Kaunista säätäkin enemmän olen tosin ihastellut tätä taloa! Liian ylitsepääsemättömän upea, tilava ja kaikkea mitä voi vain unelmoida.
Pakko tehdä tarkempaa postausta talosta vielä kunnolla ajan kanssa, mutta näin nopeasti havaittua; Tämän villan vuokraaminen on ehdottomasti ollut reissuporukoidemme parhaimpia ideoita!


Voiko olla mitään parempaa, kuin herätä tässä kauniissa talossa, laittaa aamiaista kavereiden kanssa ja nauttia siitä näissä maisemissa?
 

 


En osaa oikeinpukea sanoiksi miten fiiliksissä olen, joten menen keräämään lisää kuva-aineisto ja tuijottelemaan onnessani lisää näitä maisemia <3

A quick stop in Berlin

17.09.2014


Tegelin lentokenttähän ei tunnetusti ole kovin hurmaava, mutta kaupunki sen ympärillä ehdottomasti on. Onneksi sinne hurauttaa taksilla reilussa vartissa ja kahdellakymmenellä eurolla, nimittäin ehdittiin koluta vaihtolentoa odotellessa pikaisesti läpi hieman itää, sekä länttä. Nauttia aamukahvit pullantuoksuisessa leipomossa, vierailla uniikeissa pikku putiikeissa, syödä suositussa Vietnamilaisessa ravintolassa Monsieur Vuongissa (Kyllä, aivan mielettömät upeat maut! Suosittelen ehdottomasti jos sisään vain mahtuu). Sekä piipahtaa Kurfürstendammilla ja KaDeWe tavaratalossa.

Jep, tämä puolenpäivän pikavierailu Berliinissä oli kirjaimellisesti well spent! :D

 

Nyt tutustumaan tähän ihanaan taloomme Lagosissa. Nettiyhteys todettu ainakin osittain toimivaksi, joten palataan toivottavasti taas pian!

OFF WE GO!

17.09.2014


Tykkään melko usein piiloutua lippiksen alle. Välillä vähän pakoon maailmaa tai useammin ihan vain sitä huonoa hiuspäivää, vaikka blogissa sitä ei ehkä niin näekään. Toisaalta huomasin juuri, miten oudolta tuo kapistus päässäni kuvissa näyttääkään, joten ehkä ihan hyvä vain etten joka kuvassa hyppele lipan kanssa. Ehkä asukuviksi ei myöskään pitäisi päätyä se mitä puen mennessäni kauppahalliin, mutta toisaalta miksi ei. Eikö se ole se ”päivän asun” idea?


Mutta tänään minä hyppelen kevyemmällä vaatetuksella toivottavasti auringon alla ystävieni kanssa Portugalissa! Lähtö oli jo aikaisin aamulla, eli tämä tulee teille ajastettuna – silloin kun minä istun jo koneessa se onnellinen matkailijan virne naamassani.

Ei haittaa aikaiset lähdöt, ei turvatarkastuksen jonot, lentokoneessa istuminen ja pitkät vaihdot. Kaikki kuuluu siihen pakettiin ja siitähän otetaan kaikki irti. Aamukahvi kentällä maistuu paremmalta kun kotona keittiössä, turvatarkastusjonoissa näkee aina kaikkea hauskaa (tai sitten ei), lentokoneessa voi rentoutua ja lukea kirjaa tai uppoutua koneelle tekemään töitä ja pitkien vaihtojen aikana voi karata shoppailemaan! Niin kuin aion tehdä tänään vaihtomme aikana Berliinissä.

 

Toivotaan vuokraamaamme villaan hyvää nettiyhteyttä, mutta koska noista ei ikinä tiedä, niin postauksia on myös ajastettuna. Mm. viimeinen kenkäostos, ravintolavinkki, resepti jne. Toivottavasti pystyn kuitenkin kirjoittelemaan teille paljon myös paikanpäältä. Tai ainakin lisäämään kuvia Instagramiin @juliatoivola

 

Palataan Portugalista!

 

Lippis - New Era // Nahkatakki - Zara // Paita - Tommy Hilfiger // Housut - BikBok NeverDenim // Kengät - JC Rum Moto Boot

Katusoittaja vain katosi

16.09.2014

Käykö teille koskaan niin, että täysin unohdatte jonkun kappaleen, minkä tiedätte kyllä tietävänne erittäin hyvin?


Minulla kävi juuri nyt niin, kun olin tulossa kertomaan teille katusoittajapojasta, joka keskustassa muutama päivä sitten soitti kitaraa ja lauloi. En ollut kuullut tätä kappaletta aikoihin, mutta se on yksi vanhoista suosikeistani.
Kuuntelin sitä lumoutuneena hieman etäältä, hymyilin ja ehkä jopa hyräilin mukana. Yritin kaivaa kolikoita soittajalle taskuistani, mutta löysin vain 50euron setelin. 


Koska katusoittaja oli kuitenkin piristänyt päivääni niin paljon, päätin lähteä rikkomaan rahaa läheiseen liikkeeseen. Se oli uusi pieni leipomo, mutta sisällä ei ollut ketään. Tyhjä. Katselin vitriinissä komeilevia leivoksia kyllä siihen malliin, että yksi niistä olisi varmasti ollut hyvä syy rikkoa setelini ja saada vaihtorahaa, mutta edelleenkään jostain kumman syystä paikalla ei ollut henkilökuntaa. 
Jatkoin toiseen liikkeeseen ja ostin smoothien. Tasaraha. Kysyin voiko saamaani viiden euron seteliä mitenkään rikkoa, mutta kolikot olivat kuulemma vähissä. Niinpä tietysti. Tässä vaiheessa ajattelin antaa sitten vain sen koko vitosen setelin, kunnes huomasin viereisen Casinon, minkä raha-automaatista sain vaihdettua setelin kolikoiksi. Vaikka olin jo päättänyt antaa vitosen soittajalle, mietin sen olevan kivempi kolikoina. Seteli voisi vaikka tuulenpuuskassa lentää kitarakotelosta pois!



Kun vihdoin saavuin kolikot kourassa takaisin soittajan luo, ei ollut enää koteloa maassa, eikä soittajaa paikalla. Poika oli ehtinyt jo lähteä. Tuli jotenkin surullinen olo.










 


Kiitos ja kumarrus kuitenkin katusoittajalle kappaleesta minkä nimeä en muista ja päiväni piristämisestä, vaikka tätä blogia tuskin yksikään katsoittaja koskaan lukisi :)


 


 


Bleiseri - Gt
Toppi - Mango
Housut - BikBok
Kengät - HM
Laukku - Prada
Rannekoru - Balenciaga
Sormukset - HM & Gt
Kännykänkuori - Givenchy
Aurinkolasit - LeSpecs


Kuvat: Kira Kosonen @ Blond Rivets

Thomas Sabo - Silver or gold?

15.09.2014


Hassua miten sitä pitää enemmän joko kulta, tai hopeakoruista. Onko siellä ketään joka ei osaisi päättää kummasta? Minä ainakin olen ollut kultakorutyttö niin kauan kuin muistan

Ja vaikka hopeitakin omistan ja tykkään välillä sekoittaa niitä keskenään, on olo aina jotenkin kylmä pelkillä niillä hopeilla.


 


Viime viikolla kävimme tutustumassa juuri avattuun Thomas Sabon liikkeeseen Keskuskadulla ja arvatkaa olinko mielissäni kun sain kuulla, että valikoimaan on hiljattain alkanut rantautua roppakaupalla kullattujakin koruja. Ja vielä minkälaisia! Niitä söpöjä pikku charmeja, kimaltelevia kaulakoruja ja mikä parasta; upeita hentoja sormuksia! Rakastan siroja sormuksia ja tässä liikkeessä oli todella mistä valita.







Charmien keräilykelkkaan en ole vielä jostain syystä uskaltanut nousta. En tiedä eikö se ole vain minun juttuni vai pelkäänkö sen olevan vähän liikaakin lopulta minun juttuni? Ehkä en saisi niistä pikku riipuksista tarpeekseni. Ainakaan en saanut katsettani irti vitriinistä, missä niitä jonossa toinen toistaan suloisempana kimalteli.


 


Lopulta sirot sormukset kuitenkin vetivät eniten puoleensa ja nyt niistä kaunis trio koristaa oikean käteni keskisormea :)





 

Eggs Benedict Story

14.09.2014

Kuinkakohan monta ravintola Storyn eggs benedictin kuvaa olen jo nähnyt sosiaalisessa mediassa? Ja kuinka monta kertaa olen sitä kuolannut saamatta itse aikaiseksi käydä tätä hehkutettua uppomunaa maistamassa?


No, toissapäivänä sitten vihdoin kävelin Vanhan Kauppahallin ovista sisään, keskelle avaraa Storya ja tilasi saman tien tiskiltä tuon klassikon. Otin tosin kaveriksi vielä ohra-uunipuuroa ja jogurttia paahdetulla myslillä. Kaikkea piti nyt maistaa kun kerta vihdoin paikan päällä oltiin.






Ja kyllä, minäkin tykkäsin ja kyllä, minäkin suosittelen Stroyn aamiaista tästä lähtien kaikille.
Ruoka on hyvää, miljöö aivan ihana ja terassillakin pystyy vielä paistatella päivää. Täydellistä.

Lapsuuteni betonipuisto

12.09.2014


Siinä missä viime viikko meni täydellä energialatauksella, matelee tämä viikko miinusteholla aikaansaamattomana eteenpäin. Vaikkakin herään edelleen ennen herätyskelloa, ei ole tietoakaan siitä että olisin se pirteä aamuvirkku. Kahvikaan ei auta, eikä supersmoothiet, edes aamulenkki ei kulkenut eilen, joten hiljensin vauhtia todella laiskaan kävelyyn ja lampsin pitkin Helsingin katuja melkein kaksi tuntia. Jostain kun sain vielä päähäni, että haluan nähdä Pieni Roobertinkadulla sijaitsevan sisäpihan, sen missä joskus kauan sitten asuttiin. Tämän jälkeen piti nähdä vieressä asuneiden kavereidenkin sisäpihat, ne missä pidettiin mielikuvitus hevostalleja ja leikittiin tuntitolkulla dinosauruksia. Kaikki näytti edelleen samalta, pienemmältä, mutta jopa tuoksu oli sama ja vaikka ympäristö olikin pelkkää asfalttia ja liukumäkenäkin toimi silloin vain kellarinportaikon peltikatto, ei koskaan tullut mieleen, että haluaisin sinne muuta - meillä riitti mielikuvitusta rakentaa ympärille kaikki tarvittava ja lapsuuteni näissä taloissa oli pelkkää onnea.



Tästä innostuneena kiersinkin näkymättömiä pikku-Julian jalanjälkiä pitkin Helsinkiä. Kirkon pihat, missä syötettiin mummon kanssa lintuja, puistot missä pyörittiin ja kiikuttiin kavereiden kanssa telineissä, suihkulähteet, lempipuut, kadut, portaat ja salapensaat! Hyvä etten ryöminyt siellä puskissa katselemassa että onko sielläkin nyt kaikki yhä ennallaan.
Hullu lenkkeilijä kurkistelemassa yksityisiin pihoihin ja julkisiin pensaisiin. Kukapas muu kuin minä.










Kun tulin kotiin oli mieli tulvillaan ihania lapsuudenmuistoja, mutta kroppa edelleen niin väsyneenä, että nukahdin vahingossa sohvalle ja heräsin vasta monta tuntia myöhemmin.
Herättyäni, olin vielä niin pökerryksissä, että luulin nähneeni vain unta niistä betonipihan heppaleikeistä. Mietin hetken oliko kummallista aamulenkkiä koskaan edes tapahtunutkaan.


 


Bleiseri- Zara // Paita - VeroModa // Housut - Zalando // Kengät - Zara // Laukku - Prada
Kuvat: Kira Kosonen @ Blond Rivets

Tommy Hilfiger MONDAY

11.09.2014


Yksi suosikki farkkupaidoistani on poikaystävältäni osa-aikaiseen lainaan lunastettu miesten Tommy Hilfigerin paita. Myönnettäköön, että se saattaa olla minulle hieman iso, mutta tiedättekö kun kerran jo pääsin sen makuun, ei omat ryppyiset vastaavat denim paidat enää näyttäneetkään miltään sen rinnalla.


Niinpä tuo denim silmissäni kiiluen ja muutenkin tulevasta illasta innosta hihkuen suuntasin viime maanantaina Mikonkadun Tommy Hilfigerin liikkeeseen. Meillä oli luvassa ihana ilta; Tommy Hilfigerin spring15 muotinäytös suorana liikkeeseen pystytetyltä screeniltä, ihania blogikollegoita, Tommy Hilfigerin syksyn vaatteiden hypistelyä ja illallista Brondassa.



Ja löysin kuin löysinkin liikkeestä sopivan paidan! Se on toki kevyempää kangasta ja varmaan kymmentä kokoa pienempi, mutta se on juuri sellainen mitä olen etsinyt. Ehkä etsiskelen jatkossakin vastaavia paitoja suoraan sieltä liikkeestä enkä poikaystävän vaatekaapista. Näytti nimittäin Tommy Hilfigerin tuleva kevään mallistokin aivan mahtavalta muotinäytöksessä.


 










Ilta jatkui illallisella pitkän kaavan mukaan Brondassa (yhtä pitkässä pöydässä) ja vaikka olen syönyt siellä jo muutaman kerran, tämä oli ehdottomasti niistä se parhain. Menu Esplanad nimittäin sisälsi herkkuja toisensa perään, vaikkakin pakko myöntää, että eniten pidin alkuruuista ja keittiön tervehdyksistä. Sekä tiramisusta! Voi luoja, minulle osattiinkin jo etukäteen kertoa sen vievän kielen mennessään ja niinhän se vei. Ja tämä kieli ei ole todellakaan ennen lähtenyt yhdenkään tiramisun matkaan.








Loistava maanantai, kiva porukka! Kiitos vielä ihanasta seurasta Marianna, Aino, Mona, Anna, Hanna, Kira, Piia, Jenni ja Marsaanan Tytti, Sekä Tommy Hilfigerin jengi.  


 


Henkilökuvat: Kira Kosonen

Mycosmo news
Katso trendit
backstagella LUE

Lue lisää

FOLLOW ME

Kaikki
matka-
juttuni

My Facebook

My Girls