Mikä aikavyöhyke?

30.10.2014


Jet Lag ystäväni. Vasta toisen kerran kunnolla kylässä, koska yleensähän aikaerorasitukset eivät niin tätä päätä vaivaa. Pahimmillaan ne ovat kuitenkin aina tuolta lännestä päin kotiin palatessa ja nyt varsinkin tämä sisäinen käkikelloni on aivan sekaisin, kiekuu ja kukkuu ihan miten sattuu.



Ensimmäisen päivän nukahtelin narkolepsian lailla. Tavallaan se oli jopa hauska tunne. En ole koskaan ollut kummoinen nukahtelija ja nukahtamisvaikeuksista kärsivälle se, että laittaa silmät kiinni ja vaipuu heti syvään unimaailmaan on aika jännä tunne.

Mutta siihen se ”hauskuus” sitten loppuikin. Toisena yönä heräsin klo 03 pirteämpänä kuin koskaan. Teki mieli pinkaista heti lenkille, olin jopa ihan tosissani asian suhteen, mutta se kauhea tuulenpuuska, mikä kalisteli parvekkeemme laseja toisiaan vasten kuin missäkin ikkunoiden lyömäsoitinorkesterissa konsanaan, sai minut lopulta tylsästi vain käpertymään sohvalle, käymään läpi kymmeniä lukemattomia sähköposteja ja maksamaan laskuja.

Toisena yönä pistin vielä paremmaksi, heräsin puoli yhdeltä yöllä. Rise and shine! Ja taas täysin valmiina kaikkeen! Ei auttanut vaikka kuinka yritin laskea lampaita ja maanitella itseäni takaisin uneen, lopulta oli vain pakko nousta. Teki mieli taas juosta, tai siivota. Hyviä ideoita, mutta mitäköhän Lauri tykkäisi jos heräisi yöllä pikku kolisteluun ja imurointiin? Ja lopulta kuinka paljon nauttisinkaan pinkoessani tuolla kylmässä lenkillä yksikseni keskellä yötä? Vaikka ei edes tuulisi.

 

Lopulta päädyin taas sohvalle, tällä kertaa katsomaan Masterchefiä maratonina ja kirjoittamaan teille tätä postausta, ja tässä olen edelleen.
Huomenta.

 

 

Takki - Zara 
Housut - Gt
Huivi - Acne
Laukku - Alexander Wang
Kengät - Nike Air Max Thea

Kuvat: Kira Kosonen @ Blond Rivets

CALGARYSSA HAVAITTUA

29.10.2014


Taidan olla vähän sellainen pikkutarkkailija, koska jostain syystä mitä oudommat yksityiskohdat jäävät mieleeni, mutta kokonaisuus voi olla välillä vähän sumennossa.

Pikkuhavaintoja:

  • Calgaryn keskusta on hyvin havaittavissa, koska se on melko pieni alue, mistä kohoaa korkeita pilvenpiirtäjiä. Toimistorakennuksia ja näköalatorni, minkä ympärille kaupunki kuitenkin levittyy laajana, mutta matalana.
     
  • Esikaupunkialueita on silmänkantamattomiin.
     
  • Ihmiset ovat mukavia.
     
  • Juovat paljon jääteetä.
     
  • Melkein kaikki tytöt käyttävät LuluLemonsin spandex –trikoita.

  • Ostosmahdollisuudet ovat todella hyvät ja kaikki tuntuu jotenkin halvemmalta.
     
  • Erityisesti Foot Lockerin tarjonta oli huikea!

  • Jenkkityyliin kaikki on vähän isompaa. Maitotölkeistä autoihin.

  • Talvella on kuulemma oikeasti aivan jäätävän kylmä.
     
  • Liikennevalot pitävät linnunlaululta kuulostavaa ääntä.
     
  • Ravintoloista saa todella hyvää ruokaa.

  • Joka puolella on pubeja.

  • Korttipäätteen kanssa sai aina hetken ihan seurustella. Laskin, että usein jopa seitsemän painallusta + Pin-koodi.

  • Ihmisten kotona on vielä paljon lankapuhelimia.
     
  • Hanavesi on todella hyvää, tosin siinä on niin paljon kalsiumia, että se kuivattaa ihoa.

  • Tv:stä tulee kokoajan (huonoja) mainoksia. Mutta tykkäsin silti sitä katsoa.
     
  • Ruokakaupoissa oli mahtava valikoima. Erityisesti kaunis ja monipuolinen heviosasto sai minulta osakseen ihailtavaa huokailua.
     
  • Sää oli hyvin vaihteleva. Viikossa mentiin +25 asteen ja +2 välillä.

 

Ja sata kuvaa:

 

 

MATKAMUISTOJA - Kaunis Lake Louise

27.10.2014


Alle tunnin ajomatkan päässä vuoristokylä Banffin keskustasta sijaitsee upea Lake Louis Banffin kansallispuistossa.

Siellä raikas vuoristoilma leijailee vasten kasvoja kun kävelee kohti tuota kaunista järveä ja maisemat saa varmasti jokaisen haukkomaan henkeään.
Järvi vuorten keskellä, minkä vesi on niin kirkkaan turkoosia, että vaikka silmiään hieraisisi kaksi tuntia, on näkyä silti vaikea uskoa.
Ihan kuin olisi kauniissa sadussa. Järvestä puuttuu vain merenneidot ja jossain voisi leijailla lentäviä yksisarvisia.


En jotenkin edes uskonut, että tällaisia paikkoja on olemassa - vaikka olenhan nähnyt kuvia, mutta olettanut niiden olevan täysin photoshopattuja. Järvi oli oikeasti noin sininen ja vaihtoi jopa vielä jotenkin väriä riippuen kulmasta.

 

Lähettyvillä on myös isompi samanlainen järvi ja ties mitä muita upeita paikkoja, mutta koska meillä ei ollut kunnon ulkoiluvarusteita, kävimme katsomassa vain tämän, mihin pääsi ajamaan lähelle autolla. Vieressä oli myös iso hieno hotelli, missä kävimme lämmittelemässä ja syömässä keittoa. Ja vaikka keitto ei ollut kummoista, avautui ravintolan ikkunasta niin upea näkymä, että olisin tyytyväisenä lusikoinut vaikka laihaa vettä siitä kulhosta.

 


Täällä taitaa muutenkin kirjoitella nyt yksi vähän herkistelevä väsynyt matkaaja. Olen nimittäin ottanut jo nokan kohti kotia. Lentänyt kolmen kentän kautta, jonottanut monissa passijonoissa ja turvatarkastuksissa. Istunut pilvien yllä koneessa lukuisia tunteja, mutta ollut ehdottomasti sitä mieltä, että siellä yläilmoissa on ihan hyvä olla.

On aikaa miettiä (ja katsoa elokuvia). Päällimmäisenä mielessä on ollut miten ihana New York / Kanada –loma on takana, mutta katsellessani näitä kuvia mietin myös sitä, miten elämäni onkaan heittänyt minut siihen tilanteeseen että olen päässyt näkemään kaikkia näitä upeita paikkoja.


Mietin kaikkia niitä viinitiloja vuortenjuurilla Etelä-Afrikassa, apinametsä ja riisipellot Ubudissa, Kauniit rannat Thaimaassa ja Indonesiassa, temppelit Meksikossa, kasinot Las Vegasissa, kaupungin valoja New Yorkissa, arkkitehtuuri Barcelonassa, bulevardit Los Angelesissa, juhlia Ibizalla ja Prahassa, upea trooppinen Singapore, jouluvalot Lontoossa, veneretki Turkissa, uusivuosi Amsterdamissa, oma villa ja kalliorannat Portugalissa, Disneyland Pariisissa, upea luonto Kanadassa, lukuisia kauniita kaupunkeja, tunnelmallisia katuja ja ravintoloita jne.

Niin paljon kauniita kuvia ja sata kertaa vielä parempia muistoja.


Ja vaikka sitä on saanut paljon myös ponnistella, että tämä matkustelu on lopulta saatu toteutettua, on täällä ainakin melko nöyrä ja kiitollinen matkaaja. Olen pienestä pitäen aina vain halunnut matkustella ja se että sitä on päässyt jo tämänkin verran näkemään on mielettömän palkitsevaa.

 

Tämä reissaaminen taitaa pysyä aina elämässäni tällaisena isona intohimona. Ja vaikka tykkään toki olla myös kotona, en nytkään millään malttaisi odottaa jo seuraavaa kohdetta :)

KAUPUNGIN VALOT

26.10.2014


Rakastan pilvenpiirtäjien valoja.
Yksi ilta kävellessämme illalliselle laski aurinko jonnekin noiden korkeiden rakennuksien taakse, luoden iltaan ihanan hempeän sävyn, mitä koristi vielä pilvenpiirtäjän ikkunoista tuikkivat valot. Vaikka se nyt ei kuvista niin välty, niin oli kyllä tunnelmallista! Auringonlaskut/nousut Calgaryssä olivat muutenkin niin upeita.
 

 

Toivottavasti ei haittaa, että lupailen taas huomiseksi kattavampaa postausta. Tämä oli pikkupostaus vain, koska nyt on jo aivan pakko nukkua :)

 

 

Hame - Zara
Huivi - Acne
Laukku - Alexander Wang
Kengät - Acne

BREAKFAST IN BED

25.10.2014


Muutamana aamuna olen herännyt täällä matkalla jet lageissani niin aikaisin, että aurinko ei ole edes vielä noussut. Nälkä kuitenkin kasvanut kurnivaksi yön aikana, koska mahani on ollut selvästi vielä suomen ajassa. Se elää jo lounasaikaa ja huutaa ruokaa.


Läheiset kahvilat eivät ole vielä lähimaillakaan avaamassa oviaan, mutta onneksi hotellin huonepalvelulappunen kertoo, että aamiaista tarjoillaan aamuviidestä lähtien. Pikainen soitto respaan, missä aamiaistoiveet ottaa vastaan pirteän kuuloinen työntekijä. Mutta mitä haluankaan? Munia, pekonia, pannareita, jogurttia, hedelmiä, kahvia, mehua, perunoita! En ole koskaan ollut nälkäisenä hyvä valitsemaan, joten tilaukseni saattavat välillä olla vähän ahneita.

 


Mutta mikä onkaan rentouttavampaa, kuin syödä maukasta aamiaista sängyssä, eikä ole kiire mihinkään! Telkkarista tulee kanadalaisia piirrettyjä, mainosten aikana vaihdan ruokakanavalle, juon varmaan pannullisen kahvia, syön melkein kaiken tilaamani ruoan ja katselen miten mieletön purppuranvärinen auringonnousu näkyy ikkunastani.
Täydellinen aamu.

IHANA VUORISTOKYLÄ

24.10.2014


Kun katsoo Calgarystä kauas horisonttiin, näkee vuoria ja minähän rakastan vuoria, niissä on jotain maagista, mahtipontista upeutta. 

Tiistaina pakkasimme sitten auton ja lähdimme kohti näitä vuoria. Olin super innoissani! Päämääränä vuoristokylä Banff. Pelkkänä sananakin vuoristokylä on jotenkin ihana, tunnelmallinen.
Ja Banff oli juuri sitä. Kaunis pieni kylä, minkä pääkadulla oli vieretysten pieniä rakennuksia, kauppoja, kahviloita ravintoloita. Taustalla komeili vuoret ja vesi virtasi joessa kirkkaana.

 

Toki Banffissa oli myös paljon turisteja, mutta se ei haitannut, nimittäin ravintolatarjonta turisteille oli loistava. Olin aivan haltioissani ensimmäisen ravintolan Maple Leafin Halibut kalasta. Myös ystäväni kanapasta oli ehkä yksi maukkaimpia maistamiani. Ajattelin ensin, että meillä taisi käydä vain hyvä tuuri, mutta seuraavana iltana kreikkalaisen ravintolan Balkanin ruoka hurmasi jälleen meistä jokaisen. Pieni pala Kreikkaa Kanadalaisessa vuoristokylässä, onhan se vähän hassua, mutta tunnelma siellä oli ihan katossa. Ruokia liekitettiin teatraalisesti tarjoilijoiden huutaessa opa! Jopa lautasia rikottiin perinteiseen kreikkalaiseen tapaan ja talo oli ihan täynnä hilpeitä illallisseurueita.

Saimme jopa treffikutsun. Ilmeisesti Google translaten avulla suomeksi kirjoitetun lappusen poikaseurueelta. Tarjoilija toi sen pöytäämme ja vaikka emme siihen myöntävästi vastanneetkaan, vilkutettiin meille lähtiessämme iloisesti sieltä ravintolan poikien takapöydästä.

 

Ihmiset olivat kyllä hassuja ja mukavia ja Banff mielestäni niin hauska paikka. Aivan ihana kokemus.

 

                       
                            Takki: Zara // Hattu: H&M // Housut: BikBok // Kengät: Acne // Huivi: Acne // Laukku: Alexander Wang

Kuulumisia

23.10.2014


Kun juodaan lattea katukahvilassa Sohossa, ajetaan ruuhkassa kentälle New Yorkissa, odotetaan aamiaista ravintolassa vuoristokylässä, jonotetaan kaupassa, rentoudutaan hotellihuoneen pehmeällä sängyllä
– silloin voi pikaisesti vierailla Istagramissa.


Välillä matkalla en ehdi olla koneella ollenkaan, välillä en edes halua, mutta tuo pieni älypuhelin saa useammin olla kourassa. Tykkään selailla ystävieni kuulumisia, katsella inspiraatiokuvia ja päivitellä enemmän reaaliajassa myös oman loman tapahtumia.

 

Tuntuu, että Instagram on koko ajan vain enemmän menossa mukana, joten siksi tulinkin pikaisesti vinkkaamaan, että välillä kun täällä on hiljaista, voi kuitenkin Istagram tilin puolella paljonkin tapahtua :)

 

                               Instagram @juliatoivola

 

Vihreällä teellä maustettu lohi...

22.10.2014


En ole ehtinyt tänään koneelle ollenkaan täällä, mutta muutamia valmiita postauksia on onneksi juuri näitä päiviä varten. Nopea reseptipostaus siis tähän väliin!



Syön blogista päätellen todella usein lohta ja kieltämättä se onkin useasti viime aikoina ollut lautasella. Tällä kertaa sen takia, koska katselin taas taannoin Jamie Oliverin 15minuutin ateriat –ohjelmaa ja vaikka muutamalla viime kerralla ohjelman reseptit eivät ole olleet niin mieluisia ja tuo 15 minuuttiakin on mennyt keittiössä sekoillessa kaksinkertaisena, niin tätä en kuitenkaan voinut olla kokeilematta. Ihan vain jo sen takia että siinä oli chiliä, korianteria, soijaa, inkivääriä! Lempiaineksiani ja kuten ehkä vähän osasin arvellakin lopputulos oli todella paljon mieleeni. Ja aikaakin meni oikeasti vain se 15min (jätin tosin annoksesta riisin kokonaan pois, koska tämä oli enemmänkin iltapalana minulle).

Resepti:

Lohta
Suolaa
Vihreä teetä (mahdollisimman hienona jauheena, esim teepussista).

Parsaa, parsakaalia & sokeriherneitä.

Kastike:
Misotahnaa (1pussi)
Puolikas chili
1rkl hunajaa
Nippu korianteria
Inkivääriä (n. Peukalonpään kokoinen pala)
Sitruunanpuolikkaan mehu
2-3rkl soijaa
Loraus kuumaa vettä

 

Ripottele leikkuulaudalle sormisuolaa ja vihreää teetä. Pyörittele lohipaljoa mausteissa ja aseta lämpimälle pannulle, tilkassa öljyä. Anna kypsyä nahka alaspäin n. 7-10min, ruskista tämän jälkeen lohen muut puolet kääntämällä palat sivuttain ja vielä hetkeksi ympäri.

Mittaa kastikeainekset blenderiin, sekoita.

Kiehauta vesi kattilassa ja lisää sinne varret alaspäin parsa, parsakaali ja lopuksi sokeriherneet, niin ettei kasvisten päät peity vedellä. Laita kansi päälle ja anna kypsyä muutama minuutti niin että kasvikset jäävät tarpeeksi napakoiksi.

 


Helppoa, hyvää, nopeaa ja kovin vihreää.

Mycosmo news
Kuumimmat
streetstylet LUE

Lue lisää

FOLLOW ME

Kaikki
matka-
juttuni

My Facebook

My Girls