LOVELY JULY

29.07.2014


Olenko kertonut, että minulla oli pienenä Tähtitorninvuoren puistossa lempipuu ja lampi. Puu on jo aikoja sitten kaadettu, mutta lampi pienellä suihkulähteellään lorisee edelleen. Istuin siellä aina pienen kallion päällä tai puun oksalla lammen yllä. Olin niin pieni silloin, että tuntui kuin minua ei näkisi kukaan sieltä. Puiden matalalle laskeutuvien oksien lehdetkin tekivät ikään kuin verhon salapaikkaani. Saatoin viettää siellä tuntikausia ja joskus nykyäänkin kun lenkkeilen ohi, voin istahtaa tuohon kalliolle hetkeksi. En ole enää läheskään yhtä piilossa ja kasvettuani paikka ei tunnu enää niin maagiselta, mutta onhan se silti aikuis-iän lempipaikkani jos mikä.
(Huomasin juuri, että Alexa ja Vilmakin olivat löytäneet sen samoihin aikoihin kuvauspaikakseen. Ihania kuvia tytöillä :))

Vein myös Saaran sinne pari päivää sitten ja innostuttiin keskellä päivää vahingossa vähän hyppimään lammessa ja roiskimaan vettä toistemme päälle. Pienenähän en koskaan mennyt lampeen. Sehän oli kiellettyä. Miksi tuntuu että nyt aikuisena olen niin paljon lapsellisempi? 

 

Nyt Saara on jo matkalla kotiin Etelä-Afrikkaan. Vein tytön eilen hieman haikeana lentokentälle.  Tuntuu kuin koko heinäkuu olisi hiipinyt ohi viikossa ja nyt koti tuntuu vähän tyhjältä ilman tuota auringonpaistetta vierashuoneessa.
Vaikka oltiinhan me kyllä joka päivä menossa ja tehtiin vaikka minkälaista puuhaa mökkeilystä festareihin ja road tripeistä veneretkiin. Onneksi säät pistivät parastaan ja Helsinki tulvi hyvää fiilistä.
Tämä heinäkuu oli mahtava ja olen niin kiitollinen tyttö, että se on vietetty tiiviisti vielä mahtavimpien ihmisten ympäröimänä.

 

Helleasu & kesäkynnet

28.07.2014


Ihana helteinen viikonloppu takana. Minä rakastan tätä lämpöä ja vaikka asuntomme on kuuma kuin sauna en anna senkään häiritä, ei minua haittaa kietoutua kevyeen saronkiin, ottaa kylmiä pikasuihkuja ja varsinkin tallustella tuolla kaupungilla ilman minkäännäköistä pitkähihaista.

Sandaalit, shortsit, hellemekot ja topit. Jotenkin vapauttavaa kun ei tarvitse muuta. 
 



Mutta se mitä ehdottomasti tarvitsin, oli laittaa kynteni kuntoon. Yleensä tykkään pitää huolta että ne ovat edes nätisti viilatut, tai jotenkin lakatut, mutta tämä heinäkuu on ollut niin kiireinen, erikoinen ja hulvaton, että kynsiviilaa ei olla nähtykään ja ne vähäiset lakkausyritykset karisseet kynsistäni ennätysajassa pois.
Onneksi ystäväni Mona aloitti juuri oikeaan aikaan geelilakkauksien harjoittelun ja pääsin koekaniiniksi Salon Milagroon. Ah, tuota geelilakkauksien helppoutta! Siinä ne vaan pysyy, pitkään ja kauniina. Helppona.

 

Jos siellä on muita kesäriennoissa kynsiään kaltoin kohtelevia, niin pienenä vinkkinä Mona tekee harjoittelunsa ajan hetken vielä geelilakkauksia hintaan 25€ (myöhemmin norm. 45€)
Salon Milagrossa Kampissa (Malminkatu 36, 00100 Helsinki)
salminen.mona@gmail.com






Paita - Mango
Shortsit - Zara
Kengät - Zara
Laukku - Prada
Auringolasit - RayBan 


Kuvat: Saara Pasanen

HANKO

25.07.2014


Oli ihana käydä taas pitkästä aikaa Hangossa. Pitkästä aikaa tarkoittaa tässä kohtaa kahta vuotta. Ennen kävin siellä vähintään sen kerran kesässä. Milloin ystävän mökillä, toisinaan viettämässä juhannusta, joskus juhlimassa regatassa. Hankoon liittyy niin hyviä muistoja ja ainoastaan pelkkiä niitä. Mikä siinä on, että siellä on aina niin hauskaa?

 

Ja vaikka tälläkin kertaa oli tuiki tavallinen heinäkuinen maanantai, riitti meillä neljällä tytöllä naurua, kommelluksia, hyvää ruokaa ravintola Kök:ssä, yllättävää tanssimista illalla ja taas repullinen hauskoja muistoja, millä jaksaa taas seuraavaan Hangon kesään. Milloin ikinä se nyt sitten koittaakaan taas. 
 

 

Majoituimme tuolla muuten uudessa hauskassa hotellikonseptissa, mutta siitä sitten oma postaus vielä myöhemmin :)  Nyt ihanaa ja lämmintä viikonloppua kaikille. Minä koitan mennä nopeasti aamulenkille, ennen kuin tulee liian kuuma!

Kukkakimono on the road

23.07.2014

 

No nyt on helteinen Hanko nähty ja jälleen yksi mielettömän hauska tyttöjen pikkureissu takana. Palailen niihin maisemiin kuvien kera vielä myöhemmin, tulin nyt vain nopeasti pyörähtämään täällä kukkakimonossani ja sanomaan moi.

On aivan liian ihana ilma olla koneella :)
 




 

 

Kimono - Lindex
Shortsit - Bershka
Toppi - Monki
Kengät - Converse
Aurinkolasit - RayBan
Korut - BikBok/Lindex 

 

Kuvat: Mona Salminen

Pitsikirjailtu playsuit

21.07.2014


Korkokenkä-uhoiluni kävivät toteen ja jaksoin tepastella tämän näköisenä viime lauantaina jopa muutaman tunnin tuolla kaupungilla. Varvassandaalit kulkivat kyllä kassissa mukana, kuin sellaisena turvana, jos vaikka päättäisinkin haluta äkkiä takaisin turvalliseen kesätyttö lookiini.
 









 

Pidän tuosta rennosta haalarista, päätin että se sopii melkein minne vain. Sekin.
Olen huomannut, että ostan todella ns. Turvallisia ja monikäyttöisiä vaatteita. Kovin monia villikortteja ei kaapista löydy ja hyvä niin, mitä ne siellä tekisivät käyttämättöminä – kummalliset muotivillitykset, tai liian hienot mekot.

 

Tänään meillä on muuten taas yksi kiva päivä - kaikkien näiden jo menneiden todella ihanien kesäpäivien lisäksi, pakkaan nimittäin tyttökaverit autoon ja hurautan meidät Hankoon. Tavallaan ihan muuten vaan, en tiedä vielä tarkalleen mitä siellä tehdään, mutta ei sillä ole väliä. 

 



 

Takki - Zara
Playsuit - GinaTricot
Kengät - Zara
Aurinkolasit - RayBan
Laukku - Céline
Korut - Gt/Lindex 



Kuvat: Mona Salminen 

Korkokengätön

19.07.2014

Kesä on ihanaa aikaa, kun voi huoletta löntystellä släbäreillä, liihottaa kesämekossa ja tiirailla maailmaa pitkälle iltaan aurinkolasien takaa. Kesällä laittaudun aina todella paljon vähemmän kuin muulloin. Kesä on sellaista varvassandaali, rusketusrajat, luonnonkiharat, pitsimekko –aikaa.

Milloin viimeksi olen käyttänyt edes korkokenkiä? En edes muista ja tavallaan niin paljon kuin pidänkin siitä, on korkokenkiäkin välillä ikävä. Ehkä tänään lauantain kunniaksi koitan pitkästä aikaa seisoa kymmenen senttiä normaalia ylempänä. Ehkä koitetaan mennä muualle kuin rantaterassille. Ehkä jaksamme jopa yökerhoon. 
 







 

Nämä kuvat on otettu monia viikkoja sitten, kun käväistiin Kappelissa - pidän niiden terassista. Jos jonnekin yökerhoon kesällä tosiaan pitää mennä, niin mieluiten sellaiseen, missä voi nauttia isolla terassilla myöhään kesäyöstä :) 



T-paita - Kenzo
Hame - TopShop
Kengät - Zara
Takki - BikBok
Laukku - Céline 



Kuvat: Mungolife

LOKKI

17.07.2014

Isot lokit on välillä vähän rasittavia, mutta ne pienet piipittävät lokinpoikaset, ne on söpöjä.

Tiedättehän kun on nyt se aika vuodesta, kun lokkiemot heittävät poikaset pesistään pihalle ja näitä lentokyvyttömiä piipittäjiä näkee hortoilevan milloin missäkin pihalla ja puistossa. Aika ankaraa kasvatusmenetelmää sanoisin, ja vaikka sieltä korkeuksista ne isot lokit niitä tarkkaileekin ja öisin ruokkii, niin onhan maan päällä poikasille nyt vaikka mitä vaaroja tarjolla.

Meidänkin pihallamme löytyi muutama viikko sitten sellainen pieni hätääntynyt piipittäjä poikanen. Ristin sen Panuksi. Panu tepasteli pitkin pihaa, mutta palasi aina nukkumaan täysin samaan kohtaan – ihan keskelle pihaa. Suojaisampiakin paikkoja olisi ollut kyllä tarjolla, mutta siinä se vaan kökki. Moikkasin sitä aina hieman hölmönä, kun menin kauppaan tai autotalliin, miettien kyllä vähän, että mistä lähtien minusta on tullut lokeille puhuva höperö. 

Panu näytti niin kovin yksinäiseltä siinä. Kukaan ei käynyt sitä moikkaamassa (kukaan lintu siis), eikä taivaskaan suojelevasta rääkynnästä revennyt jos minä sitä lähestyin. Ehkä se oli oikeasti ihan orpo? Mitä sille sitten kävisi. En tavallaan kestänyt ajatusta ja lopulta  annoin Panulle vähän ruokaa ja myöhemmin ehkä vähän lisää ja lopulta huomasin katselevani aina iltaisin ennen nukkumaanmenoa ikkunasta, että sillä oli kaikki hyvin ja herääväni aamulla se piipitykseen. Nyt Panu näytti viihtyvän pihallamme oikein hyvin ja katselin ihan ylpeänä sen ensimmäisiä lentoyrityksiä ja nopeaa kasvua.

Yksi päivä se sitten lensi kokonaan pois. Ajattelin, että oli se nyt sitten orpo tai ei, niin pienellä ekstraruokinnalla siitä kasvoi nyt sitten varmasti oikein ärsyttävä iso lokki, joka jonain päivänä vielä ehkä kiittäisi minua luultavasti kakkaamalla päälleni kauppatorilla.

 

 

 

VESILEIKIT

16.07.2014

 

Palataan vielä hetkeksi sinne tien päälle, tai oikeastaan pikku matkamme määränpäähän Sieravuoreen. Tästä paikasta en ollut koskaan kuullutkaan, mutta yllätyin positiivisesti kun pyllähdimme yhtäkkiä autiolle rannalle, ja ison kirkkaan järven eteen. Ranta oli autio siinä mielessä, että olimme siellä ainoat, mutta se oli myös samalla jonkinnäköinen vesiurheilukeskus ja eiköhän siellä pitänyt sitten ajella muutamalla vesijetillä ja tasapainoilla taas sup-laudoilla.  

 

Huomasin kuiskaavani Laurin korvaan vesijetin kyydissä, että ei tarvitse mennä niin lujaa. Me ei edes menty lujaa, mistä lähtien olen ollut näin säikky? Tuntuu kuin päivä päivältä pelkään aina vain enemmän korkeita paikkoja, pimeää ja nyt jotain vettäkin, ehkä pitäisi mennä taas pian pyörittämään sitä kenoarvontaa sinne Etelä-Afrikan hyytävään haikala aallokkoon niin ei pienet peilityynet suomen järvet pelota :)

 













 

Joka tapauksessa, Sieravuori oli minusta kiva paikka.

 

FOLLOW ME

Kaikki
matka-
juttuni

My Facebook

My Girls